Vertaisryhmät

Ihmiselle tärkeä kokemus on kuulua johonkin ja olla osa yhteisöä. Noin 20 000 suomalaista yli 75-vuotiasta ihmistä kertoo kärsivänsä jatkuvasti yksinäisyydestä. Seurakunnilla ja järjestöillä on merkittävä rooli sellaisten paikkojen luomisessa, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Seurakunnilla on myös erityinen tehtävä tarjota yhteisöjä, joissa voidaan keskustella hengelliseen elämään liittyvistä asioista.

Vanhusten masennusta voidaan hoitaa ryhmässä

HelsinkiMission Senioripysäkki tarjoaa keskusteluapua yli 60-vuotiaille. Vanhusten ja eläkeläisten tueksi on käynnistetty ohjattuja terapiaryhmiä. Ryhmät on tarkoitettu avuksi yksinäisille ja masentuneille, ahdistuneille tai kriisissä oleville ikäihmisille. Kaupunkilähetys ry järjestää Senioripysäkkitoimintaa myös Turussa ja Tampereella.

Senioripysäkin tavoitteena on ryhmäterapiamallin kehittäminen. Ryhmien ohella Senioripysäkki tarjoaa myös yksilökeskusteluja ja jossain määrin kotikäyntejä tilanne arviota varten. Ammatillista ryhmäterapiaa ikääntyneille on kehitetty yli viiden vuoden ajan.

Ryhmien tehokkuudesta yksinäisyyden ja masennuksen lievittämisessä on saatu erittäin myönteistä tutkimustietoa. Näiden tietojen ja käytännön kokemuksen pohjalta HelsinkiMissio on kehittänyt ikääntyneille uudenlaisen, kevyemmän keskusteluryhmämallin. Tätä mallia levitetään parhaillaan eri paikkakunnille Suomessa. Lue hankkeesta lisää nettisivuilta: www.senioripysakki.fi

Kutsukerhot ja –leirit tavoittavat yksinäisiä

Tampereen Harjun seurakunta pitää kerhoa palvelutalon yksinäisille asukkaille. Kutsuttavat etsitään yhdessä henkilökunnan ja kotipalvelun kanssa. Myös Kuopiossa korttelikerhot ovat toimineet kutsuperiaatteella. Siten tavoitetaan vanhukset jotka ovat yksinäisiä, eivätkä muuten lähde liikkeelle. Leiritoiminnassa on mm. Rautavaaralla laitettu etusijalle huonokuntoiset vanhukset, jotka eivät muuten pääse kotoa pois.

Talo-, kortteli- ja retkikerhot vahvistavat lähiyhteisöjä

Kuopion tuomiokirkkoseurakunnassa järjestettiin vanhuksille kuulemistilaisuus, jossa heidän tarpeitaan ja toiveitaan kartoitettiin. Kaupungin keskustassa keskeiseksi kysymykseksi nousi yksin jääminen ja eristyneisyys. Naapureita ei aina tunneta, eikä lähiyhteisöjä ole luontevasti syntynyt.

Seurakunta alkoi järjestää talo- ja korttelikerhoja, jotka kokoontuvat talojen kerhohuoneistoissa ja vanhuksia lähellä olevissa tiloissa. Kerhot ovat vapaaehtoisten vetämiä pienryhmiä, johon kutsutaan henkilökohtaisesti vanhuksia, jotka ovat yksinäisiä. Tieto vanhuksista tulee sekä seurakunnan että kaupungin työntekijöiden kautta. Vanhuksilla herää uudelleen tarve kuulua ryhmään ja sosiaalinen tuki vahvistuu.

Kerhoille on ollut vaikeaa löytää tiloja. Yhtenä ratkaisuna tähän kehitettiin retkikerhot. Saman taloyhtiön asukkaita, erityisesti vanhuksia, kutsutaan lyhyelle vapaaehtoisten ohjaamalle retkelle. Seurakunta tilaa paikalle bussin ja yhdessä käydään kiinnostavissa kohteissa kaupungin alueella. Taloyhtiön asukkaat tutustuvat toisiinsa ja yhteydenpito on jatkossa luontevampaa. Varsinkin vanhukset ovat kokeneet retkipäivät virkistäviksi. Jotkut ovat kertoneet, että ihan kuin ulkomailla olisi ollut.